Räsävaaran jääputous

Räsävaaran hienoilla jääputouksilla kävimme 25.2. Aika rämpiminen oli, mutta perille sentään päästiin. Hienot oli maisemat siellä ylhäällä vaaralla :)

Matkalla...

Räsävaaran näkötornilla emme käyneet, mutta ehkä sitten kesällä...

Näinhän ne meidän retket sujuvat...

'

Vuonislahden jääveistokset ja jäätie

Kävimme 24.2 illalla ajamassa jäätien, ja katsomassa Vuonislahden valaistuja jääpatsaita.

Parhaat matkaeväät :D

Kolin ja Vuonislahden välinen jäätie on Euroopan sisävesien pisin, 7 kilometriä. Se avattiin tänä vuonna 25.1, ja sen toinen pää sijaitsee vähän matkan päässä Loma-Kolin safaritalolta. Samaisesta paikasta saa myös vuokrata retkiluistimia, lumikenkiä, pulkkia, yms. Toinen pää taas on Vuonislahden puolelta, ja jäätie Pielisen yli lyhentää Kolin ja Vuonislahden välistä matkaa 62 kilometrillä. Vuonislahden satamasta Lieksan keskustaan ajaa noin puolessa tunnissa.

Kävimme 23.2 myös jäällä, mutta tällä kertaa kokeilimme retkiluistelua. Kävimme ensin Kolin safaritalolla vuokraamasa retkiluistimet, mutta pystyimme armottoman tuulen vuoksi luistelemaan vain vähän. Oli kyllä kivaa, harmi että täällä etelässä ei ole niin vahvoja jäitä, että uskaltaisin niille oikein lähteä...

Luontokeskus Ukko / Ansku

Moikka!

Kävimme retken aikana kaksi tai kolme kertaa Kolin kansallispuiston luontokeskus Ukossa. Ensimmäisenä päivänä Silja kävi ilmottautumassa, ja katselimme valokuvanäyttelyä. Seuraavalla kerralla vuokrasimme lumikengät.

 Viimeisellä kerralla kiertelimme vielä luontokeskuksen pysyvän näyttelyn, joka oli omasta mielestäni todella kiinnostava. Erityisesti mieleen jäi "toinen todellisuus". Silja luultavasti kertoo vielä lisää tästä paikasta.

Kolin huiput

Kolme ensimmäistä kuvaa on otettu parkkipaikoilta vaaroille päin.

Tämä kuva on otettu hissistä, joka nousee parkkipaikoilta luontoeskukselle.

Tulihan sitä tykkylunta -joka oli hiukan ennen reissuamme lähtenyt puista kovan tuulen takia- edes vähän takaisin :)

Kolin neljä päähuippua ovat Ukko-koli, Akka-koli, Paha-koli ja Ipatti. Eilen kävimme luontokeskus Ukolta kiertämässä kolme ensimmäistä huippua. Katsoimme ensin Pielisen upeaa maisemaa luontokeskuksen pihalta, ja päätimme ensimmäisenä lähteä Ukolle, Kolin korkeimmalle huipulle kansallismaisemaan ihailemaan järveä. Jo valmiiksi upeaa maisemaa korosti aurinko, joka muuten pilviseltä taivaalta loi kauniita säteitään Pielisen jäälle.

 Ukko-koli on Kolin päähuippu. Se on korkeimmasta kohdasta 347 m merenpinnasta. Kolin huiput ovat lähinnä valkoista kvartsiitta, ja Kolin kansallispuisto perustettiin 10.4.1991, ja sitä laajennettiin vuonna 1996. Ukko- ja Akka-koli on nimetty muinaisen suomalaisen ylijumala Ukon, ja tämän vaimon mukaan. Paha-koli taas on saanut nimensä vaaran jyrkästä pudotuksesta. Seuraavaksi suuntaamme Akalle.

Lumikukkia <3

Hiljaisuuden temppeli, jossa voi pitää vaikka häät, sijaitsee Akka-kolin rinteen alla.

Lisää lumikukkia, männyn oksiin jäänyt lumi tekee kauniit "kukat".

 Seuraavana lähdimme Pahalle.

Pielisen sumu hälvenee.

Isä ja Huima

Testailin ylivalotusta

Vielä lisää lumikukkia.

Pahalla on ollut paljon uhraus- ja palvontapaikkoja. Aikojen alussa jyrkänteeltä on myös hetetty rikoksiin epältyjä alas, ja korkeampien voimien on annettu vaikuttaa tulokseen. Jos epäilty selvisi hengissä, hän oli syytön. Pahalta on myös upeat maisemat Pieliselle. Seuraavana kävimme  vielä luontokeskuksella, siitä teen oman postauksen. Tänään menemme vielä retkiluisteluradalle. Heippa, vähäksi aikaa!